SAIRAALASSA 

On tammikuu ja alennusmyyntien aika. Irina on juossut koko pivn kaupasta kauppaan. Hnell on kdet tynn kasseja. Nyt hnell on kiire kotiin. Hn juoksee bussipyskille. Yhtkki hn liukastuu ja kaatuu kadulle. Kun hn yritt nousta, hn ei pse yls, koska vasemmassa nilkassa on valtava kipu. Hn pyyt vieress seisovalta miehelt apua. Mies soittaa knnykll ambulanssin. Kun ambulanssi tulee, Irina nostetaan autoon ja viedn sairaalan ensiapuosastolle. Sairaalassa Irina nostetaan paareille, ja sairaanhoitaja ottaa hnen henkiltietonsa. Sitten lkri tutkii Irinan, ja hnet viedn rntgeniin. Lkri kertoo Irinalle, ett hnen nilkkansa ei ole murtunut, vaan nyrjhtnyt. Sairaanhoitaja laittaa Irinan nilkkaan tukisiteen. Lkri sanoo Irinalle, ett hn voi menn kotiin, mutta hnen tytyy levt muutama piv. Irina pyyt sairaanhoitajaa soittamaan hnen miehelleen. Irina on iloinen, ett hnen ei tarvitse jd sairaalaan.
RAVINTOLASSA

Kaisun tyvuoro ravintola Makupalassa on juuri alkanut. Hnell on iltavuoro. Ravintolassa on vain muutama asiakas. Kello on nelj iltapivll. Ikkunapydss istuu keski-ikinen pariskunta. Ravintolan keskell istuu kolme nuorta naista, ja nurkkapydss on nuori mies yksin. Kaisu ottaa ruokalistan mukaansa, ja menee ensin pariskunnan pytn. Hn antaa ruokalistat heille ja kysyy, mit he haluavat juoda. Pariskunta tilaa pullon punaviini. Sitten Kaisu menee nuorten naisten pytn. Tytt tilaavat kolme lonkeroa. Lopuksi Kaisu menee nuoren miehen luo. Mies ottaa ison tuopin keskiolutta. Kaisu hakee juotavat, ja vie ne asiakkaille. Samalla hn ottaa ruokatilauksen pariskunnalta. Hn vie tilauksen kokille keittin. Ravintolaan tulee perhe, jossa on kaksi lasta. Toisella lapsista on syntympiv. Kaikki haluavat isot jtelannokset ja lapset haluavat mys kokikset. Kaisu on hyvll tuulella. Asiakkaita ei ole liikaa, ja hn ehtii palvelemaan heit kunnolla.

VILLE

Ville oli rakastunut. Hn oli rakastunut Lauraan. Lauralla oli kauniit siniset silmt ja kullankeltainen tukka. Laura ja Ville olivat samalla kurssilla. Ville harrasti lukemista ja Lauran rakkain harrastus oli ratsastaminen. Hn ratsasti joka piv ja kvi tallilla joka ilta harjaamassa hevostaan. Hevosen nimi oli Perho. Se oli hyvin nopea. Laurakin oli rakastunut Villeen. Siksi hn halusi, ett Ville tulisi hnen mukaansa hoitamaan hevosta ja ratsastamaan. Mutta Ville ei pitnyt hevosesta. Hn ei pitnyt ratsastamisestakaan. Oikeastaan Ville pelksi vhn Lauran hevosta. Joka kerta, kun Ville tuli lhelle Perhoa, se hirnui. Laura sanoi, ett se oli iloinen, kun se nki Villen. Villen mielest se irvisteli. Laura halusi opettaa Villen harjaamaan Perhoa. Kun Ville alkoi harjata, Perho nosti heti toista takajalkaansa. Laura sanoi, ett Villen pit harjata jalkaa. Ville luuli, ett Perho aikoi potkaista hnt.
Ville halusi kvell Lauran kanssa luonnossa ja keskustella kirjallisuudesta. Mutta Laura meni vain joka ilta tallille. "Sin et vlit minusta", sanoi Ville. "Pidt paljon enemmn hevosestasi". Laura sanoi, ett hn piti molemmista.
Ern pivn Laura pakotti Villen ratsastamaan. Ja vaikka Ville menikin nyt ihan Perhon lhelle, se ei irvistellut, se ei purrut eik potkinut. Ville nousi Perhon selkn. Silloin Perho lhti heti laukkaamaan. Se laukkasi pitkn kierroksen hurjaa vauhtia, sitten se palasi takaisin Lauran luo, nousi takajaloilleen, hirnui ja heitti Villen kuraltkkn. Ville makasi mrkn kuraltkss, Laura nauroi ja hevonen hirnui. Silloin Ville ymmrsi, ett Laura ei todella rakastanut hnt. Villen sydn srkyi. Hn meni asuntoonsa ja lukitsi ovensa. Hn ei avannut ovea, kun ovikello soi, eik hn vastannut puhelimeen. Hn ei synyt eik juonut.
Ern yn hn nki painajaisunta. Hn oli yksin autiomaassa. Aurinko paistoi kuumasti. Hnell oli nlk ja jano. Silloin hnen luokseen tuli hevonen. Ville nousi sen selkn. Yhtkki ymprill oli iso lauma villihevosia. Hevonen, jonka selss Ville istui, nousi takajaloilleen ja heitti Villen seuraavan hevosen selkn. Sitten kaikki hevoset lhtivt laukkaamaan hurjaa vauhtia ja heittelivt Ville selst selkn. Ville hersi ihan mrkn hiest. Hn nousi yls ja ptti, ett hevonen ei saanut pilata hnen elmns. Hn kvi suihkussa, si aamiaisen ja lhti kurssille.
Laura pyysi hnelt anteeksi, mutta Ville ei en halunnut olla Lauran kanssa. Hn lupasi antaa anteeksi, mutta ei kuitenkaan voinut unohtaa, ett kun Lauran hevonen hirnui, Laura mys nauroi hnelle. Aika kului. Ern pivn Ville meni ystvns syntympiville. Siell oli mys Venancia, kaunis italialainen opiskelija. Venancialla oli ihanat ruskeat silmt ja pitk musta tukka. Ville rakastui.
Ville ja Venancia kvelivt usein iltaisin yhdess. Joskus heidn oli vaikea ymmrt toisiaan, koska Venancia ei puhunut viel suomea oikein hyvin, eik Ville osannut italiaa. Mutta he rakastivat toisiaan ja Ville oli tyytyvinen, koska Venancialla ei ainakaan ollut hevosta, joka laukkasi, potki ja hirnui.

VILLEN VILLASUKAT

Keskitalvi oli ollut hirven kylm. Nyt ilma oli kuitenkin lauhtunut ja kadut olivat liukkaat ja jiset. Ville oli mennyt kavereittensa kanssa pelaamaan jkiekkoa. Venancia ji Villen asunnolle odottamaan, koska Villen iti oli luvannut pistyty kahvilla myhemmin illalla.
Venancia ajatteli kotimaataan. Hnell oli ikv is ja iti ja pikkusiskojaan. Hn katseli kauan perheens valokuvaa. Kaikki olivat siin niin iloisen ja onnellisen nkisi. Venancia ptti kirjoittaa kotiin. Kun kirje oli valmis, Venancia ptti vied sen lheiseen postilaatikkoon. Mutta miten hn uskaltaisi menn jisille kaduille. Hnen kauniit korkeakorkoiset italialaiset saappaansa eivt ole sopivat thn ilmastoon. Sitten hn keksi. Hn vetisi saappaittensa plle Villen villasukat. Eik hn kaatunut jisell kadulla yhtn kertaa.
Paluumatkalla hnt vastaan kveli Marcus, saksalainen arkkitehtiopiskelija. Venancia ja Marcus olivat kurssikavereita ja muutenkin hyvi ystvi. Heill oli paljon puhuttavaa. Jonkin ajan kuluttua Venanciaa alkoi palella. Hn aikoi lhte sislle, mutta se ei onnistunutkaan. Villasukat olivat jtyneet katuun kiinni. "No, kyll ne ennen juhannusta irtoavat", nauroi Venancia ja juosta kipitti sislle.
Villen iti kulki ajatuksissaan kohti Villen asuntoa. Yhtkki hn pyshtyi: "Herranen aika! Villen villasukat! Mit nyt on tapahtunut?" iti ryntsi puhelinkoppiin ja yritti soittaa Villelle. Puhelin soi kauan, mutta kukaan ei vastannut. Ville harppoi tyytyvisen asuntoaan kohti. Hn huomasi sukkansa. "Voi sit Venanciaa!", hn sanoi itsekseen, repisi sukat maasta ja meni sislle.
Villen iti tuli ulos puhelinkopista. Sukkia ei nkynyt missn. Hn kauhistui: "Olenko min tulossa hperksi? Onkohan minussa kuumetta? Mutta tss ne sukat varmasti sken olivat. Tottahan min ne tunnen. Itse kudoin ne pojalleni viime talvena." Villen iti katseli joka suuntaan. Missn ei nkynyt villasukkia. Lopuksi hn viel katsoi taivaalle, mutta siellkn ei nkynyt Ville eik Villen villasukkia. 

MIT SUOMESSA JUHLITAAN?

Mit Suomessa juhlitaan? Helmikuun 14. piv vietetn Ystvnpiv. Silloin ystvlle annetaan kukka tai pieni lahja. Jos ystv asuu kaukana, hnelle lhetetn kortti.

Kalevalan piv ja suomalaisen kulttuurin piv on helmikuun 28. piv. Kalevala on Suomen kansalliseepos, jonka Elias Lnnrot kersi. Se ilmestyi vuonna 1849. Kalevalan piv juhlitaan erityisesti kouluissa. Juhlissa esitetn erilaista ohjelmaa, esim. lauluja ja Kalevalan runoja.

Psiisviikolla on Suomen kirkoissa hartaushetki joka ilta. Silloin lauletaan Jeesuksen krsimyksest kertovia virsi ja muistellaan Jeesuksen krsimyksen tiet. Pitkperjantai on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen muistojuhla. Psiist vietetn Jeesuksen ylsnousemisen muistoksi.

Ennen psiist pienet trulleiksi pukeutuneet lapset kulkevat talosta taloon, heiluttavat koristeltuja oksia ja toivottavat ihmisille terveytt. He sanovat:" Virvon, varvon tuoreeks , terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle." Sitten he antavat oksan talonvelle ja toivovat saavansa itselleen pienen lahjan.

Psiisen maalataan psiismunia ja sydn mmmi. Mmmi sydn kerman ja sokerin kanssa. Psiisen kukkamaljakoihin laitetaan pajunkissoja. Ne ovat kevn merkki.

Vappu on iloinen juhla. Silloin juodaan simaa ja sydn tippaleipi. Tyliset marssivat ja laulavat tyvenlauluja. Opiskelijat juhlivat. Vappuna Suomessakin voi tanssia kaduilla. On oikea karnevaalitunnelma.

itienpiv on aina toukokuun toinen sunnuntai. Silloin idille leivotaan salaa jotain herkullista. Aamulla hnelle viedn kahvi snkyyn. Samalle perhe antaa idille lahjan ja hnelle lauletaan. Yleens lauluissa kiitetn iti siit, ett hn on aina jaksanut rakastaa ja hoitaa meit.

Helluntai on iloinen juhla. Kes on alkanut. Monet nuoret lytvt toisensa. Suomessa sanotaankin: "Jos ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesn."

Juhannus on keskikesn juhla, valon juhla. Pohjois-Suomessa aurinko ei laske ollenkaan. On ytn y. Juhannuksena valvotaan usein koko y ja nautitaan Suomen lyhyest kesst. Juhannuksena sydn erikoisesti valmistettua keittoruokaa, juhannusjuustoa. Usein juhannuksena mennn naimisiin. Kauniin kesn juhannushist j lmmin muisto.

Isnpiv marraskuussa on Suomessa melko uusi juhla. Silloin islle viedn jokin mukava lahja ja hnelle lauletaan.

Pyhinpiv on mys marraskuussa. Silloin Suomessa muistetaan rakkaita omaisia, jotka ovat kuolleet. Heidn haudoillensa viedn kynttilt.

Itsenisyyspiv on joulukuun 6. piv. Olemme kaikki onnellisia siit, ett Suomi on itseninen ja vapaa maa. Suomi itsenistyi 6.12.1917. Itsenisyyspivn kydn kirkossa ja jrjestetn erilaisia juhlia. Sankarihaudoille lasketaan seppeleit ja haudoille viedn kynttilit. Kotien ikkunoilla palavat mys kynttilt. Presidentin linnassa pidetn suuret tanssiaiset.

Jouluvalmistelut aloitetaan jo aikaisin. Ensin vietetn pikkujoulua. Se voi olla firman juhla tai kavereiden oma juhla. Pikkujoulua vietetn iloisesti ja joskus mys meluisasti. Ennen joulua kirkoissa kydn laulamassa kauneimmat joululaulut. Ystville lhetetn joulukortit ja perheelle ostetaan joululahjat. Kauppoihin laitetaan jouluikkunat ja kaduille sytytetn jouluvalot. Kotona leivotaan joulutorttuja ja piparkakkuja. Joskus porkkanalaatikko, lanttulaatikko ja rosolli tehdn mys kotona, joskus ne ostetaan kaupasta. Joulupytn hankitaan joulukinkku. Sitten keitetn joulupuuro. Joulukuusi tuodaan sislle ja se koristellaan. Omaisten haudoille sytytetn kynttilt. Radiosta ja televisiosta julistetaan joulurauha.

Illalla tulee pukki. Tavallisesti hn koputtaa ovelle ja kysyy: "Onko tll kilttej lapsia?" "On, on. Kyll, kyll", vastaavat sek aikuiset ett lapset. Kun lahjat on jaettu, sydn yhteinen jouluateria. Aattoiltana mennn aikaisin nukkumaan, ett hertn aamulla joulukirkkoon. Joulukirkossa lauletaan Jeesuksen syntymst ja kuunnellaan jouluevankeliumi. Joulu on rauhan juhla. Silloin yleens ihmiset ovat omassa kodissaan perheens kanssa.

Tapaninpiv on iloinen juhla. Silloin kydn kylss, mennn tapaniajelulle. Ennen tapaniajelulla kytiin hevosella, nykyn autolla.

Uudenvuodenaatto on vuoden viimeinen piv. Silloin juhlitaan ystvien kanssa ja ammutaan raketteja. Vhn ennen keskiyt kokoonnutaan kaupungintalolle ottamaan uusi vuosi vastaan. Siell pidetn puhe ja lauletaan Maamme-laulu. Usein lauletaan mys virsi "Jumala ompi linnamme.." Kun vuosi vaihtuu, toivotetaan ystville Onnellista Uutta Vuotta. Usein tehdn mys uudenvuodenlupauksia. Silloin ptetn tehd jokin asia paremmin kuin ennen. Uusi vuosi halutaan aloittaa hyvll mielell ja tulevaisuuteen luottaen.

Mari istuu olohuoneessa ja katselee esitteit, jotka hn on hakenut matkatoimistosta. Ulkona on kylm ja pime marraskuun ilta. Mari toivoo, ett olisi edes lunta, ett ei olisi niin synkk. Valkoinen lumi antaisi hieman valoa kaamokseen. Tllaisena iltana on todella mukava istua sisll lmpimss ja haaveilla lomasta jossakin eksoottisessa maassa.
Marin mielest ulkomaille tytyy menn talvella. Hn ei lhtisi mihinkn Suomesta silloin, kun on kes. Mutta nyt vuoden pimeimpn aikana hn voisi lhte mihin tahansa, miss aurinko paistaa. Marilla ja hnen miehelln Mikolla on 2 viikkoa lomaa joulukuussa, joten heill olisi hyvin aikaa viett lomansa ulkomailla.
Viime syksyn Mari ja Mikko kvivt Kreikassa. Mari miettii, mihin talvella kannattaisi matkustaa. Hn haluaisi tll kertaa nhd jotain aivan erilaista:

"Jos meill olisi enemmn rahaa, matkustaisimme Kiinaan. Kvisimme katsomassa tietysti Kiinan muuria ja tutustuisimme kiinalaiseen keittin. Kvelisimme kiinalaisen suurkaupungin kaduilla ja ihmettelisimme kuinka erilaista elm siell onkaan. Kiinaan voisi olla jnnittv matkustaa junalla Aasian lpi. Matka olisi kyll pitk; se veisi ainakin viikon. Silloin loman pitisi olla paljon pitempi kuin kaksi viikkoa. Entp jos meill olisi oikein pitk loma ja paljon rahaa, voisimme matkustaa maailman ympri. Lentisimme Amerikkaan ja sielt Japaniin. Kvisimme Australiassa ja Afrikassa ja palaisimme sitten takaisin kotiin."
Mikko tulee tyst. Hn huomaa, ett Mari istuu sohvalla ajatuksissaan, eik kuule mitn.

"Mit sin haaveilet?" Mikko kysyy Marilta.

Mari spsht, kun huomaa Mikon.

"Ai hei! Min suunnittelen meidn lomamatkaamme. Tulisitko istumaan thn minun viereeni niin voisimme yhdess mietti mihin lhtisimme. Mit luulisit, riittisivtkhn meidn rahat Kiinan-matkaan? Min niin haluaisin kyd siell. Ajattele, se olisi niin erilaista."

"Kiinaanko? En min tied. Eik se tulisi hirven kalliiksi? Min ajattelin, ett jos lhtisimme laivamatkalle Tukholmaan. Siihen ei menisi niin paljon rahaa, eik meidn tarvitsisi olla poissa kotoa kuin pari piv."


ENNEN VANHAAN

Ennen vanhaan suurin osa suomalaisista asui maalla. Pelinkeino oli maatalous. Ihmiset asuivat maalaistaloissa, ja koko perhe, mys isovanhemmat, asui samassa talossa. Kaikki tyt tehtiin kotona ja kotoa saatiin melkein kaikki mit tarvittiin. Vain muutamia tavaroita ostettiin kaupasta: suolaa, sokeria, kahvia ja tupakkaa.
Kes oli aina kiireist aikaa. Tyt tehtiin aikaisesta aamusta iltamyhn. Tytunteja ei laskettu. Tyt aloitettiin aikaisin aamulla navettatill. Lehmt lypsettiin ksin. Koko karja ruokittiin ja juotettiin. Sitten karja vietiin laitumelle ja lhdettiin pellolle tihin.
Maanviljelykseen kuului monia eri asioita. Kevll pellot kynnettiin, vilja kylvettiin ja peruna istutettiin. Kesll tehtiin hein. Syksyll vilja korjattiin ja puitiin ja peruna nostettiin. Koneita ei viel ollut paljon. Siksi tarvittiin paljon tyntekijit. Naiset huolehtivat kasvimaasta ja marjapensaista. Kasvimaalta saatiin vihannekset koko talveksi.
Marjoista tehtiin hilloa ja mehua. Mys kalja tehtiin kotona. Raskaan typivn jlkeen saunottiin joka ilta. Metsst kerttiin marjoja ja sieni, jotka silttiin talveksi.
Lihatuotteet saatiin mys kotoa. Elimet teurastettiin itse. Tehtiin makkaroita. Liha suolattiin.
Talvi maalla oli paljon rauhallisempaa. Miehet kvivt metstiss, joissa kytettiin apuna hevosta. Naisten aika kului sistiss. Kudottiin mattoja ja kankaita. Kehrttiin lankaa. Siit tehtiin sukkia, lapasia, kaulaliinoja, pipoja, puseroita ja muita villavaatteita.
Iltaisin kuunneltiin radiota ja mentiin aikaisin nukkumaan. Ennen vanhaan elettiin vuodenaikojen mukaan lhell luontoa.

SUOMEN ELINKEINOT

Suomi sijaitsee Euroopan pohjoisella reuna-alueella ja sen takia suomalaiset ovat aina elneet vaikeissa olosuhteissa. Kest ovat lyhyit, ihmisi on vhn, suomalaisten on ollut pakko tehd tyt ankarasti. Heidn tytyy suunnitella kaikki hyvin, muuten he eivt pysty elmn kovan talven yli. Suomalaiset ovat saaneet ja saavat maksaa vuodenaikojen vaihteluista ja pitkst kylmst talvestaan monella eri tavalla. On vaikea pit auki erilaiset kulkuvylt ja satamat, tarvitaan lmpimi asuntoja ja on vaikea luoda typaikkoja, tytyy olla riittv vaatetus. Kaikki nm asiat merkitsevt paljon enemmn tyt ihmisille, jotka asuvat tll kuin ihmisille, jotka asuvat lmpimiss maissa.

Uusi tekniikka ja nopeat liikenneyhteydet eivt ole voineet muuttaa Suomen paikkaa maantieteess, mutta suomalaisten korkea koulutustaso ja vhitellen parempi kielitaito auttavat poistamaan muurit Suomen ja muun maailman vlilt. Syrjinen Suomi on nykyn sek taloudessa ett kulttuurissa yh kiintempi osa kyl, jota me sanomme maailmaksi. Ja samalla meidn elmmme on tullut enemmn riippuvaiseksi ulkopuolisesta maailmasta.

Suomalaisten toimeentulon trkein perusta on aina ollut maan suuret metst. Keskiajalla trkeit olivat turkikset ja riista, myhemmin vilja, terva, laivat ja sahatavara, 1900-luvulla sellu ja paperi. Kaikki tuotteet, joilla Suomi ky ulkomaankauppaa, ovat alkuaan metsist. Suomi el metsst.
Ensimmiset tehtaat perustettiin Suomeen 1800-luvulla, mutta nekin tarvitsevat avukseen metsi. Suuri merkitys Suomelle aina on ollut sen sijainti idn ja lnnen vliss. Taloushistoriassa - miten suomalaiset ovat saaneet leipns - tm on merkinnyt uusia mahdollisuuksia. Kauppareitit idn ja lnnen vlill ovat vaikuttaneet Suomen elmn jo vuosisatoja. Tnn suuri osa suomalaisten toimeentulosta edelleen perustuu samaan pohjaan.

Tmn vuosisadan alussa Suomi oli kehitysmaa, joka eli maataloudesta. Kaupungeissa asui vain 15 prosenttia ihmisist ja runsas kymmenesosa vestst eli teollisuudesta. Muutos tapahtui vhitellen ja se tapahtui sahateollisuudessa. Lntinen Eurooppa kasvoi nopeasti ja se tarvitsi puutavaraa. Sahat tarvitsivat tyvoimaa ja puuta metsist, ja se vaikutti mys maaseudun elmn. Maatalous muuttui, saatiin koneita. Yhteydet lyhenivt kun rakennettiin rautateit ja laivoja. Mys tekstiiliteollisuus alkoi kasvaa, kun ihmiset eivt en tehneet kaikkea kotona ja heill oli enemmn rahaa. Puutavaralle lydettiin uutta kytt: ensimmiset sellu- ja paperitehtaat rakennettiin 1800-luvun lopulla. Tll tavoin, askel askeleelta, Suomi kadotti vuosisatoja vanhan maalaisidyllins; luonnonrauha muuttui uusien koneiden meluun.

Mutta vaikka muutos oli suuri, siit huolimatta Suomi viel 1950-luvulla oli puoliteollinen valtio. Lhes puolet ihmisist eli edelleen maa- ja metstaloudesta. Vain runsas neljnnes eli teollisuudesta ja palveluista. Mutta kehitys tuli nopeammaksi. Koneita tuli lis, maa- ja metstalous ei tarvinnut en niin paljon tylisi. Ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkeihin.

1980-luvulla en vain kymmenesosa Suomen tyvoimasta eli vanhoista ammateista. Kaikki oli muuttunut 70-80 vuodessa. Vaikka vki maaseudulla vheni, peltojen, karjan ja metsien tuotto tuli paremmaksi. Maatilat pystyivt tuottamaan enemmn viljaa, karjatuotteita, kasviksia ja muita elintarvikkeita kuin koskaan ennen.

Suomessa on en vain noin parisataatuhatta maatilaa, joilla jokaisella on oma erikoisalansa. Ennen Suomi toi viljaa ulkomailta, mutta nykyn me olemme omavaraisia, mik oli Suomen tavoite pitkn aikaa. Ongelma on tll hetkell ylituotanto, miten Suomi pystyy myymn tuotteitaan ulkomaille. Pohjoisen ja karun Suomen on vaikea kilpailla hinnoilla maiden kanssa, jotka sijaitsevat lmpimss etelss.

Suomi kuuluu hyvinvointivaltioihin, joille ominaista on runsaat palvelut. 1980-luvun alkupuolella palvelualoilla oli tyss jo yli puolet tyvoimasta ja tm alue kasvaa koko ajan. Suomi tarvitsee lis ihmisi, jotka tekevt tyt koulun, terveyden ja sosiaalipalvelujen alueilla. Suomalaiset kyvt koulua enemmn kuin koskaan ennen, terveydest pidetn parempaa huolta, samoin kuin lapsista ja vanhoista ihmisist. Kaikkeen thn tarvitaan ihmisi: opettajia, sairaanhoitajia, lkreit ja sosiaalityntekijit. Samoin tarvitaan tuhansia tyt tekevi ihmisi, jotka pitvt yhteiskunnan puhtaana, hoitavat liikenteen, pitvt huolta ympristst ja huoltavat rakennuksia.

Suomi on maailmalla pieni ja pienen se on hyvin riippuvainen muusta maailmasta. Mutta silti maamme kuuluu siihen pieneen maiden ryhmn, joka on menestynyt hyvin. Muu maailma tulee mainiosti toimeen ilman suomalaisia tuotteita ja palveluita. Suomen osuus maailmankaupasta on vain vajaa yksi prosentti. Tuolla yhdell prosentilla Suomen tytyy el ja se osuus on aina uudelleen vallattava tarjoamalla sellaisia tuotteita ja sellaisia palveluita, joita maailma haluaa.

MAIJAN LUOKKA

Maija on myhss, koska iltapivruuhka oli hyvin paha. Hn juoksee nopeasti opettajainhuoneeseen. Hnen pit viel monistaa yksi harjoitus tuntia varten. Mutta ranskan opettaja Susanne on jo monistamassa.
Maija kysyy: "Onko sinulla paljon jljell? Minulla on vhn kiire. Anna minun ottaa vlill."
"Ota vain", sanoo Susanne. Minulla on runsaasti aikaa."
Maija monistaa harjoituksen ja kiirehtii luokkaan. Luokassa opiskelijat keskustelevat vilkkaasti.
"Hyv iltaa kaikille", sanoo Maija.
"Ottakaa kirjat esille ja avatkaa sivulta 22. Luemme kappaleen ensin lpi. Ole hyv ja aloita sin, Mahamoud. Lue hitaasti ja selvsti. Alleviivatkaa oudot sanat."
Mahamoud lukee ensimmisen kappaleen ja aloittaa seuraavaa.
"l sin lue sit", sanoo Maija. "Anna Ljuba jatkaa."
Kun kappale on lopussa, Maija jakaa harjoituksen.
"Tehk tm parityn. Kirjoittakaa puuttuvat sanat tekstiin. Miettik tarkkaan mik on oikea muoto. Muistakaa puhua suomea koko ajan. Ja kun valitset paria, valitse sellainen, joka ei puhu sinun idinkieltsi."
Opiskelijat tyskentelevt ahkerasti ja innokkaasti. Pian harjoitus on valmis.
"Nyt tarkistamme tehtvn. Tule sin, Miquel, taululle ja kirjoita ensimminen lause. l kirjoita niin pienell ksialalla."
Tunnin lopussa Maija sanoo: Tehk kotona harjoitus kolme ja lukekaa kappaleen yhdeksn sanat."
Koska on torstai-ilta, Maija toivottaa viel ovelta mukavaa viikonloppua kaikille. "Sit samaa opettajalle", vastaavat opiskelijat.

MAAKUNTIA

Historiassamme Suomessa oli maakuntia kahdeksan: Hmeenmaa, Savonmaa, Karjala, Uusimaa, Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Pohjanmaa ja lisksi Lapinmaa, joka kuului neljn eri maahan.

Hmeenmaa

Topelius kertoo Maamme kirjassaan eri maakunnista. Hmeest hn kirjoittaa nin: Suomessa ei ole parempaa palaa kuin Hmeenmaa. Sellaisia maita, kankaita ja komeita kukkuloita et tapaa koko maailmassa. Hmeenmaa on tmn maan sydn; muut ovat vain kuoria. Hmeenmaa sijaitsee sismaassa, mutta sill on aina ollut yhteyksi mereen jokia pitkin. Luonto Hmeenmaassa on hyvin vaihtelevaa. On paljon metsi, soita ja pikkujrvi. Hmeenmaassa on kolme paluetta: Kanta-Hme, Pirkanmaa ja Pijt-Hme.

Kanta-Hmeess on tihe asustusalue. Alue on tynn tasaisia peltoja, jotka ovat hyvin viljavia. Se on trke maatalousseutua. Trke keskus on Hmeenlinnan kaupunki. Siell on kuuluisa keskiaikainen linna. Riihimki on toinen trke keskus. Helsingin lheisyys vaikuttaa sen kehitykseen paljon. Paljon ihmisi ky tiss Helsingiss.

Pirkanmaa on Hmeenmaan pohjoisosa. Sen maisemat ovat tynn suuria ja pieni jrvi. Jrvien rannoilla on paljon peltoja ja vanhoja maalaiskyli, mutta suurin osa maa-alasta on metsi. Pirkanmaan keskus on Tampere. Se on kahden jrven vliss. Tampere oli jo 1600-luvulla Suomen sismaan trkeimpi kauppapaikkoja. Siell on nykyn hyvin paljon tehtaita.

Pijt-Hme on Lahden kaupungin ymprill. Alueella on runsaasti teollisuutta. Kaikki kolme aluetta ovat varsin itsenisi ja omaleimaisia.

Pohjanmaa

Pohjanmaa on kapea, pitk alue Pohjanlahden rannalla. Rannikot ovat hyvin matalia, mutta maa nousee vhitellen sismaahan. Pohjanmaa on tynn jokilaaksoja. Joet kulkevat laaksoissa, joiden vliss on metsi. Jokilaaksoissa on ollut asutusta jo hyvin kauan. Pohjanmaa sisosa on karua ja siell asuu vhn ihmisi.

Etel-Pohjanmaan suurin keskus on Vaasa. Siell on paljon erilaista teollisuutta ja nykyn mys useita korkeakouluja ja muita oppilaitoksia. Keski-Pohjanmaan keskus on Kokkolan seutu, jossa on useita tehtaita.

Rannikolla asuu paljon ruotsinkielisi asukkaita. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten alueiden rajat maaseudulla ovat varsin jyrkt. Rannikon teollisuuskeskuksissa vest on muuttunut kaksikieliseksi.

Pohjois-Pohjanmaan keskus on Oulu. Maisemat kautta koko Pohjanmaan ovat hyvin samanlaisia.

Savonmaa

Savo on maakunta Jrvi-Suomen itosassa. Maasto on pasiallisesti mkimaata. Etel-Savosta maasto kohoaa vhitellen kun mennn pohjoiseen. Keskikorkeus on noin 100 metri. Savo on Suomen runsasjrvisin alue, suurin jrvi on Saimaa.

Kasvillisuuus Savossa on karua, metsi on hyvin paljon, 60-80 % koko maa-alasta. Etelss tavallisin puu on mnty, pohjoisessa kuusi on tavallisempi, mys koivumetsi on paljon. Pellot ovat pieni ja sen takia maatalous perustuu enimmkseen karjatalouteen. Metstalous ja puuteollisuus ovat hyvin trkeit. Maakunnan keskus on Kuopion kaupunki, joka on koko It-Suomen keskuspaikka.

Savossa on ollut harvaa asutusta jo 3300-2800 ennen ajan laskua, mutta varsinainen asutus alkoi rautakaudella. 1300- luvulla Savonmaa erosi Novgorodista ja se liitettiin Ruotsiin ja asukkaista muodostui varsinainen savolaisten heimo. Savolaiset alkoivat siirty jokia ja jrvi pitkin eri osiin Suomea. 1400-luvulla he siirtyivt jopa Skandinaviaan ja Inkerinmaalle. 1800-luvulla Venjn kauppa oli trke maakunnalle, ja yhteydet muuhun Suomeen paranivat kun rakennettiin Saimaan kanava ja rautatie. Vestn kasvu oli hyvin voimakasta.

KESMKILL

On kaunis heinkuun ilta. Virtasen perhe on ollut viikon mkill. Pekka Virtasella on lomaa koko heinkuu. Leena, hnen vaimonsa, on itiyslomalla. Hn menee tihin vasta syyskuun alussa. Virtasella on kolme lasta: Jaakko, 7 vuotta, Sari, nelj vuotta ja Ville, kohta vuoden.
Kello on viisi iltapivll. Is on jrvell soutamassa. iti ja Sari ovat keittiss leipomassa pullaa. Jaakko on lmmittmss saunaa ja pikku Ville on verannalla nukkumassa. Aurinko paistaa viel lmpimsti, taivas on sininen ja pilvetn ja jrvi on aivan tyyni. Syreenipensaat ovat pihalla tydess kukassa.
Is tulee soutamasta ja menee saunalle katsomaan, mit Jaakko on tekemss. Hn ky hakemassa lis puita ja jatkaa saunan lmmittmist, koska Jaakko haluaa menn uimaan. Pikku Ville her ja rupeaa itkemn. Is ottaa Villen syliins ja vie hnet sislle. iti ja Sari ovat kattamassa kahvipyt, koska Leenan sisko tulee perheens kanssa kyln. Heill on mkki jrven toisella puolella.
Nyt kello on kahdeksan. Vieraat ovat jo paikalla. Miehet ovat kyneet jo saunassa. He istuvat pihalla ja juovat olutta. Naisetkin tulevat saunasta ja menevt miesten luo. Jaakko hakee kellarista makkaraa ja kaikki alkavat paistaa makkaroita.
Ilma on edelleen lmmin. He nauttivat yhdess kauniista, rauhallisesta kesillasta.


IRINAN KIRJE KOTIIN

Rakas is ja iti!
Kiitos kirjeest, jonka sain viime viikolla. Oli hauska kuulla uutisia kotoa. Olin iloinen, kun kuulin, ett itikin oli parantunut.

Tll on kaikki hyvin. Pikku Aleksei on kasvanut kovasti. Huomenna hn tytt jo 4 kuukautta. Hn on vienyt kaiken aikani. En ole ehtinyt opiskelemaan kovin paljon. Aleksei on ihan sinun nkisesi, is.

Olemme suunnitelleet, ett tulemme kymn siell psiisen, ett tekin saatte tavata Aleksein.

Olen viihtynyt oikein hyvin tll Suomessa, vaikka suomen kieli on viel minulle vaikeaa. Puhun kuitenkin Viljon kanssa suomea joka piv, koska hn ei ole vielkn oppinut yhtn venj. Muuten elm Viljon kanssa on sujunut oikein hyvin. Kvimme kuukausi sitten Helsingiss. Kvimme teatterissa ja olimme mys oopperassa. En olekaan kynyt oopperassa pitkn aikaan.

Olemme ostaneet uuden sohvakaluston. Se on valkoista nahkaa. Tosi tyyliks. Kaksivuotishpivnmme Viljo osti minulle hienon turkin. Nette sitten psiisen.

Viljo on ollut pari viikkoa tymatkalle Keski-Suomessa. Hn tulee huomenna takaisin. Minulla on ollut oikein ikv hnt, vaikka hn on soittanut joka piv.

Muuten, onko Eugenia saanut jo viisumin Suomeen? Ent mit Sergeille ja Antoninalle kuuluu? Joko he ovat menneet naimisiin? Onko elm muuttunut paljon siell Pietarissa? Pietariin verrattuna Imatra on todella rauhallinen paikka. Minusta on mukavaa, ett tll on nykyn mys aika paljon venlisi. En ole kuitenkaan tutustunut heihin paremmin.
Nyt Aleksei hersi. On ruoka-aika.
Voikaa hyvin! Tapaamme pian!
Terveisi kaikille!

SUOMEN KAUPUNKEJA

Turku

Suomen neljnneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Aurajoen suulla. Kaupungin alue on entist saaristoa, joka on kohonnut merest. Nykyiset met ja kukkulat ovat vanhoja saaria. Turun edustalla on runsaasti saaria.
Kaupungin liikekeskusta on Aurajoen lnsipuolella, miss Kauppatorin varrella olevat Yliopistonkatu ja Eerikinkatu ovat vilkkaita liikekatuja. Keskustassa on paljon puistoja. Aurajoen ylitt nelj maantiesiltaa. Keskustan ulkopuolella on monta avaraa asumalhit.

Turun kuuluisimmat rakennukset ovat Turun linna ja Turun tuomiokirkko. Turun linna sijaitsee vanhalla kalliosaarella. Sen rakennustyt aloitettiin noin 1280. Turun tuomiokirkon vanhin osa on rakennettu ennen vuotta 1230. Turun yliopisto aloitti toimintansa 1922.

Teollisuusaloista trkeimmt ovat laivanrakennus-, elintarvike- ja tekstiiliteollisuuus. Turun satama on ms hyvin trke, josta on snnllinen autolauttaliikenne Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Jo esihistoriallisena aikana Aurajoen laakso oli kaupan keskus. 1150-luvulla syntyi niin sanottu Vanha Turku. Lukuisat tulipalot ja sodat tekivt kaupungin kehityksen vaikeaksi.
Keskiajalla Turun asukasluku oli noin 4000. 1620-luvulta lhtien Turku oli Suomen todellinen pkaupunki. Helsingist tehtiin Suomen pkaupunki 1812.
Vuonna 1827 valtava tulipalo tuhosi kolme neljsosaa kaupungista eli noin 800 taloa ( 2543 rakennusta ). Tulipalon jlkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Kun purjelaivojen loistokausi pttyi, mys laivojen merkitys vheni. Elinkeinoelm siirtyi teollisuuteen.

Jyvskyl

Jyvskyln elinkeinoelmss trkeimmt alueet ovat teollisuus ja rakennustoiminta (39%), palvelut (35%), kauppa ja liikenne (25%), maa- ja metstalous (1%).

Jyvskyl sijaitsee Pijnteen pohjoispss. Se on Keski-Suomen hallinnon, talouden ja kulttuurielmn keskus. Tiiviiss hallinto- ja liikekeskuksessa on monikerroksisia liiketaloja.
Kaupungin ymprill on useita asumalhiit; kaikki lhit ovat alle viiden kilometrin etisyydell keskustasta. Kaupungin ulkopuolella on mys trkeit teollisuusalueita. Kaupungin lnsiosassa on Laajavuoren talviurheilukeskus.
Vanhoista rakennuksista huomattavin on kaupungintalo vuodelta 1899. Suomen kuuluisin arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli monta rakennusta kaupunkiin.

Jyvskyl on vanha koulukaupunki; tll aloittivat toimintansa maamme ensimminen suomenkielinen lyseo, seminaari ja tyttkoulu. Yliopisto perustettiin 1934, aluksi sen nimi oli Kasvatusopillinen Korkeakoulu, mutta vuonna 1966 siit tuli valtionyliopisto, jossa on viisi tiedekuntaa.

Vuodesta 1956 Jyvskylss on jrjestetty joka vuosi kulttuuriviikko Jyvskyln Kes. Se on Finland Festivals -ketjuun kuuluva kansainvlinen kulttuuritapahtuma. Kesn kuuluu musiikkia, elokuvia ja taidetta sek kongresseja, seminaareja ja kursseja, jotka ksittelevt ajankohtaisia aiheita. Monipuolista teollisuutta edustaa erilaiset konetehtaat, puunjalostustehtaat, paperitehdas ja kirjapaino.
Joka kes elokuussa jrjestetn suuri rallikilpailu: Jyvskyln Suurajot. Reitin pituus on 1200-1400 kilometri ja ajoaika on kaksi vuorokautta. Suurajoja seuraa vuosittain noin 500 000 katsojaa.

Jyvskyln seutu on vanhaa hmlisten metsstysaluetta, jolle asutus muutti vasta 1500-luvulla. 1700-luvun lopulta lhtien Jyvskyl on ollut tunnettu markkinapaikka. Kaupunginoikeudet Jyvskyl sai vuonna 1837.

Savonlinna

Savonlinnan trkeimmt elinkeinot ovat teollisuus, kauppa ja palvelut.
Savonlinnan tunnetuin nhtvyys on keskiaikainen Olavinlinna. Se rakennettiin vuonna 1475 kaupungin keskell olevalle saarelle. Savonlinnassa toimii kieli-instituutti sek kesyliopisto. Savonlinnan oopperajuhlat ovat kansainvlisestikin tunnettu musiikkitapahtuma. Kauppatorin rannassa on matkustajasatama, josta on snnllinen sisvesiyhteys kesisin muihin kaupunkeihin.

Olavinlinnan turviin syntyi 1500-luvulla kauppapaikka, joka sai kaupunginoikeudet vuonna 1639.
1700-luvulla venliset miehittivt kaupungin ja Turun rauhassa 1743 kaupunki liitettiin Venjn. Kun Savonlinna uudelleen 1812 tuli Suomen yhteyteen, siell oli vain vajaat 300 asukasta.
Saimaan kanavan, rautatien ja kylpyln valmistuttua vuosisadan vaihteeseen menness Savonlinnasta vhitellen kehittyi vilkas kauppa-ja matkailukaupunki.

Rovaniemi

Rovaniemi on Lapin lnin pkaupunki Etel-Lapissa. Asukkaita kaupungissa on vhn yli 30 000. Elinkeinoelm on keskittynyt palveluihin, kauppaan, liikenteeseen ja teollisuuteen.

Kaupunki sijaitsee Kemijoen ja Ounasjoen yhtymkohdassa. Se on koko Lapin hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Kemijoki jakaa kaupungin kahteen osaan; itpuolella on kaupungin korkein kohta Ounasvaara, 204 metri korkea.

Vuonna 1944 saksalaiset joukot tuhosivat koko asutuskeskuksen tydellisesti. Sen jlkeen kaikki rakennettiin uudestaan Suomen kuuluisimman arkkitehdin Alvar Aallon suunnitelmien mukaan.
Jlleenrakennusty saatiin valmiiksi jo 1952. Lnsirannan keskustaa hallitsevat kerrostalot, itpuolisessa kaupunginosassa ovat ulkoilu- ja virkistysalueet.

Rovaniemi on Lapin kouluelmn keskus, siell toimivat mm. Lapin korkeakoulu, Lapin kesyliopisto ja Lapin urheiluopisto. Suomen armeijalla on mys suuri varuskunta kaupungin alueella. Teollisuuuslaitoksista suurin osa on melko pieni.
